Arktinen  alue, johon Suomikin osaltaan lukeutuu, on ilmastonmuutoksen keskiössä.  Ilmastonkorjaus on välttämätöntä kriittisten ilmaston elementtien,  kuten napa-alueiden jäämassojen, suojaamisen kannalta. Arktisen alue lämpenee parhaillaan jopa neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma, mikä  häiritsee maailmanlaajuisia ilmasto- ja  sääkaavoja aiheuttaen muun muassa äärimmäisiä kuivuuskausia, tulvia  ja helleaaltoja sekä muutoksia ilmastoa säätelevissä merivirroissa.

Grönlannin mannerjään sulaminen kiihtyy ja sen keikahdupisteen on arvioitu ylittyvän 1,5 asteen keskilämpötilan nousun kohdalla. Tämä tarkoittaa, että mannerjää saattaa olla peruuttamattoman romahduksen tiellä jo nykyisissä lämpötiloissa, mikä nostaisi merenpintaa pitkällä aikavälillä noin seitsemän metriä.

Myös  arktinen merijää on sulamassa pois. Jopa 75% merijään loppukesällä  mitattavasta tilavuudesta on hävinnyt viimeisen 40 vuoden aikana.  Ennusteiden mukaan kesämerijää voi hävitä ensimmäisen kerran kokonaan jo  seuraavan vuosikymmenen sisällä. Huolimatta päästökehityksestä, kesämerijään katoaminen on jo väistämätöntä. 

Merijään  katoamisen seuraukset ovat mittavat. Keskeisin asia on vaalean  heijastavan jääpeitteen katoaminen, mikä entisestään kiihdyttää  maapallon ja arktisen alueen lämpenemistä.

Arktinen  lämpeneminen voi laukaista keikahduspisteiden dominoketjuja muidenkin  maapallon elementtien välillä häiriten esimerkiksi Atlantin merivirtoja  ja kiihdyttäen näin esimerkiksi Amazonin sademetsän hajoamista.  Ikiroudan sulaessa ilmakehään vapautuu lisää hiilidioksidia ja metaania.  Pohjoisen pallonpuoliskon säävaihteluja säätelevä ilmakehän  suihkuvirtaus heikkenee napa-alueen ja päiväntasaajan lämpötilaerojen  kaventuessa. Tämä aiheuttaa äärisäitä, vaikeuttaa ruoantuotantoa ja  hajottaa infrastruktuureja.

Arktisen  alueen kuumentamisella on myös muita seurauksia. Se on esimerkiksi  muodostanut huomattavan uhan arktisen alueen alkuperäiskansojen  elämäntavoille, kun perinteisten elinkeinojen harjoittaminen vaikeutuu  ja jään poistumisesta seuraava rannikkoeroosio tekee asuinseuduista  elinkelvottomia. Monivuotisen merijääpeitteen alta Jäämerellä avautuu  myös uusia laivareittejä, mikä saa yhä useammat tahot kiinnostumaan  hyödyntämään aluetta esimerkiksi sotilaallisesti. Merijään väheneminen avaa myös  enemmän Jäämerta öljynporaamiselle, mikä tietysti edelleen kiihdyttäisi ilmaston  lämpenemistä.

Päästöt pitää ajaa alas, mutta se ei enää yksin riitä pelastamaan meitä arktiselta ilmastokatastrofilta. Epäonnistuneiden päästövähennysten aikakaudella ajattelu, jonka mukaan luonto kyllä korjaa itsensä, ei johda ihmisille ja muille lajeille turvalliseen ilmastoon. Sen sijaan pitää kysyä, voiko ilmastoa korjata. Voimmeko muuttaa arktisten ilmastojärjestelmien muutoksen suunnan interventioiden avulla.