UNEA-7 ja maailmanlaajuisten ilmastotoimien tila
Missä menee auringon säteilyn heijastamisen tutkimus ja hallinnointi?
Kuva: Justus Lehtisaari
Maailman korkein ympäristökokous, UNEA, kokoontui seitsemännen kerran samalla kun ilmastotoimet ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Tasan kymmenen vuotta sitten saatiin aikaan Pariisin sopimus ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi selvästi alle kahden asteen ja mieluummin 1,5 asteeseen. Valtiot eivät kuitenkaan ole tehneet riittäviä toimia, mikä tekee 1.5 asteen ylittymisestä väistämätöntä. Lukemattomien ihmisten ja muiden lajien kohtalo riippuu nyt kyvystämme minimoida ylitys ja sen tuomat riskit.
Lämpimän veden koralliriutat ovat ensimmäisenä saavuttaneet keikahduspisteensä. Niiden menettäminen tarkoittaa vakavia vaikutuksia yli miljardin ihmiselle ja muille lajeille, jotka ovat riippuvaisia koralliriutoista. Samaan aikaan napojen jääpeitteet ja merivirrat heikkenevät selvästi ja lähestyvät vastaavaa peruuttamattoman muutoksen kynnystä. Sekä koralliriuttojen että jäätiköiden säilyttäminen oli UNEA-7:ssa pöydällä. Yhteisymmärrykseen pääseminen vaati huomattavia ponnisteluja, mutta lopulta päästiin sopuun näistä ja yhdeksästä muusta päätöslauselmasta sisältäen esimerkiksi nuorten osallistumista.
Nykyisessä geopoliittisessa myllerryksessä sopua voi pitää saavutuksena, vaikka Yhdysvallat toki irtisanoutui päätöksistä. Ympäristökriisin todellisten riskien valossa päätökset jäävät kuitenkin laihoiksi. Myös alkuperäiskansojen sekä sukupuolten välisen tasa-arvon huomiointi heikkeni. Ministereiden julkilausuma UNEA-7-kokouksesta sen sijaan on aika kunnianhimoinen ja painottaa oikeudenmukaisuutta. Tekstin muuttaminen uskottaviksi ja konkreettisiksi toimiksi on haaste, jossa johtajilla ei ole enää varaa epäonnistua.
Kuten UNEA-7-kokouksessa julkaistussa Global Environment Outlook 7 -raportissa korostetaan, päästöjen vähentämistä ja hiilidioksidin poistamista on kiihdytettävä kestävällä tavalla. Lisäksi auringon säteilyn heijastaminen (solar radiation modification, SRM) herättää kiinnostusta esimerkiksi UNEA-7-kokouksen sivutapahtumissa. Toisaalta nämä teknologiat voisivat tukea lämpenemisen hillintää, mutta toisaalta niihin liittyy uudenlaisia riskejä. Jotkut ryhmät vaativat SRM-menetelmien tutkimuksen ja käyttöönoton välitöntä kieltämistä ilman enempää keskustelua. Toisaalta taas on yksityisiä yrityksiä, jotka jo kehittävät teknologioita ja tekevät kenttäkokeita. Ongelmana on, että suurin osa niin päättäjistä kuin kansalaisyhteiskunnasta ei tietoinen SRM-tutkimuksesta ja jää näin keskustelujen ulkopuolelle. Operaatio Arktis työskentelee yhdessä yhä useampien eri puolilta maailmaa tulevien kumppaneiden kanssa seuraavien tavoitteiden saavuttamiseksi:
Avoimen ja tarkemman keskustelun sekä kansalaisyhteiskunnan osallistumisen edistäminen SRM:n liittyen huomioiden etenkin haavoittuvia ryhmiä kuten nuoria, globaalia etelää ja alkuperäiskansoja
Vastuullisen tutkimuksen lisääminen esimerkiksi SRM:n ekologisista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista alueellisesti paikallisten asiantuntijoiden johdolla
Maailmanlaajuisen SRM-hallinnoinnin mahdollistaminen
Ennakoiva varovaisuusperiaate käytännössä? Auringon säteilyn heijastamisen tutkimuksen ja hallinnoinnin tilanteesta
Auringon säteilyn heijastamisen, eli SRM:n, alle lukeutuu kirjo erilaisia keinoja, jotka pyrkivät päästöjen sijaan hillitsemään niiden aiheuttamaa oiretta, eli lämpenemistä. Keskeisiä keinoja ovat heijastavien pienhiukkasten määrän lisääminen yläilmakehässä sekä meripilvien vaalentaminen. Auringon säteilyn heijastamisen lisääminen viilentäisi lämpötiloja ja vähentäisi näin joitain negatiivisia vaikutuksia, mutta se toisi mukanaan myös moniulotteisia riskejä, joita ei vielä ymmärretä riittävän hyvin. Riskien arviointia ja vertailua tarvitaan, jotta voidaan määrittää, kannattaako joidenkin SRM-menetelmien olla osa kokonaisvaltaista ilmastostrategiaa, jolla 1.5 asteen ylitystä pystyttäisiin minimoimaan turvallisesti.
SRM-menetelmiä ei nostettu UNEA-7:n agendalle, mikä on perusteltua, kun isolla osalla varsinkin globaalin etelän maista on tosi rajallinen kapasiteetti aiheeseen liittyen. Tänä vuonna YK:n ympäristöohjelma (UNEP) ja Maailman meteorologinen järjestö (WMO) järjestivät kaksi SRM-työpajaa, ja lisää toimia tarvitaan, jotta varmistetaan tasavertainen pääsy tietoon ja oikeudenmukainen keskustelu, joka ei myötäilisi nykyisiä valtasuhteita.
Kansainvälinen SRM-keskustelu on pirstaloitunutta ja sen ympärillä liikkuu paljon haitallista misinformaatiota. Todellisuudessa sitovaa sääntelyä, mukaan lukien moratoriota, ei ole, vaikka varovaisuutta ja etenkin SRM:n käyttöönottoa kieltäviä lähestymistapoja peräänkuulutetaan mm. Afrikan ympäristöministerien, EU:n komission tieteellisten neuvonantajien sekä YK:n biodiversiteettisopimuksen puolelta. Samalla tieteellisen ymmärryksen lisäämiseen ja jakamiseen usein kannustetaan tehokkaan hallinnointikehyksen tukemiseksi. Tällä hetkellä SRM-menetelmiä ja niiden vaikutuksia arvioidaan esimerkiksi seuraavaa IPCC-raporttia varten sekä Arktisen neuvoston työryhmän sisällä. Kentällä on myös uusia aloitteita, kuten African Climate Intervention Research Hub, joka tukee globaalin etelän johtajuutta tutkimuskentällä.
Jotkut epäilevät, että demokraattinen prosessi ei olisi mahdollinen maailmanlaajuisia vaikutuksia aiheuttavien SRM-menetelmien hallinnoimiseksi. Sääntelyn puuttuminen on kuitenkin vaarallisempi tie. Oli lähestymistapa mikä tahansa, hallinnointi vaatisi jonkinlaisen reilun ja osallistavan päätöksenteko prosessin ollakseen toimivaa. Siksi Operaatio Arktis on sitoutunut luomaan turvallisempia tiloja keskustelulle, jossa on tilaa erilaisille näkemyksillä.
Olemme liian kauan olleet välinpitämättömiä siitä, miten perustavanlaatuisesti olemme sidoksissa ja sotkeutuneita maapallon järjestelmiin. Massiiviset päästöt ja luonnonvarojen ylikulutus ovat aiheuttaneet ympäristökriisin, jossa meillä ei enää ole riskittömiä vaihtoehtoja. Tarvitsemme oikeudenmukaista harkintaa, jotta löydämme turvallisimman mahdollisen tien riskien ja kärsimyksen minimoimiseksi. Yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi nousee, voivatko SRM-menetelmät auttaa tässä vai eivät.
Niinpä SRM todennäköisesti nostetaan vielä kansainväliselle agendalle. Keskustelujen välttäminen ei poista ongelmia – se oikeastaan antaa tilaa toimijoille, joiden tyyli on edetä nopeasti ja rikkoa asioita. Eri SRM-menetelmien vaikutusten ymmärtäminen on ratkaisevaa, jotta eri tahot voivat tehdä oman arviointinsa. Kuten Ghanan ulkoministeri Samuel Okudzeto Ablakwa sanoi Pariisin rauhan foorumilla lokakuussa: “the question is not whether to study SRM, but how to do it.”
Voi olla, että SRM-menetelmien riskit ovat suurempia kuin ilmastovaikutusten hillitsemisen hyödyt. Tämän selvittäminen onnistuu kaikille saavutettavan tutkimuksen kautta. Ennakoivan varovaisuusperiaatteen idea on vähentää epävarmuutta, ei institutionalisoida sitä.