SuomiAreena: Lunta tupaan!

Mikä on Suomen suunnitelma merivirtojen heikkenemisen varalle?

Pori, Finland

23.6.2026

"On rohkeaa katsoa suoraan silmiin vuotta 2090 - ja sitä tehdään politiikassa aivan liian harvoin. On helpompaa reagoida kuin rakentaa - ja vuosi 2090 rakennetaan nyt, niillä päätöksillä joita tehdään tulevalla ja seuraavalla hallituskaudella. Siksi on tärkeää tällaistenkin uhkakuvien edessä luoda aktiivisesti tilaa sille elämälle, jonka haluamme nähdä tulevaisuudessa. Ei vain torjua uhkia, vaan rakentaa se perintö, jonka haluamme jättää," summasi Anni Pokela Operaatio Arktiksen SuomiAreenan lavaohjelman "Lunta tupaan! Mikä on Suomen suunnitelma merivirtojen hidastumisen varalle?" päätteeksi.

Liina Huttusen johdolla panelistit Hiski Haukkala, Emilia Kullas ja Niina Malm uppoutuivat kolmeen vuoteen 2090 sijoittuvaan skenaarioon, joissa Suomen ennakointi ja varautuminen olivat eri tasoilla.

Hiski Haukkala:
"AMOC-romahduksen maailmassa business as usual-ajattelu ei ole realistista - kyse ei ole yksittäisistä muutoksista, kuten vain hieman kylmemmistä talvista tai veden täyttämästä kauppatorista muun elämän pysyessä samankaltaisena. Tämä laajuus peräänkuuluttaa tarvetta tarkkailla ilmiötä ja tarttua sen juurisyihin, eli ilmastonmuutokseen.


- - Samalla vuonna 2050 tai 2070 tulevaisuutta ei ennusteta ja siihen varauduta vuoden 2026 teknologioilla vaan uusilla, epälineaarisesti, räjähdysmäisesti kehittyvillä teknologioilla."

Frontiers in Climate Systems Engineering, University of Chicago

18.-19.5.2026

Osallistuimme Chicagon yliopiston järjestämään Frontiers in Climate Systems Engineering -konferenssiin Chicagossa 18.–19. toukokuuta.

Olimme saaneet kutsun osallistua Policy Perspectives -paneelikeskusteluun yhdessä Pakistanin entisen ulkoministerin Hina Kharin, Overshoot Commissionin puheenjohtajan ja maailman kauppajärjestön entisen johtajan sekä entisen EU-komissaarin Pascal Lamyn kanssa. Paneeliin osallistui myös Manish Bapna, Natural Resources Defence Councilin johtaja, ja keskustelun moderoi Chicagon yliopiston“ Institute for Climate and Sustainable Growth” perustaja ja johtaja  Michael Greenstone. 

Painotimme myös, että interventioista puhuessa on tärkeä aina puhua hyvin spesifisti, sillä erilaisilla interventioilla on hyvin erilaisia poliittisia implikaatioita.

Tähän keskusteluun on myös äärimmäisen tärkeää osallistaa kansalaisyhteiskunnan toimijoita ja luoda heille kannustimia osallistua keskusteluun. 

Linkki paneeliin: 

https://www.youtube.com/watch?v=sqfM_VRD9Ac

Journalistiafterit

Puistokatu 4, Helsinki

13.5.2026

“Jos riskin sanotaan toteutuvan 15–300 vuodessa, ihmismieli tarttuu turvallisempaan lukuun 300.”

Puistokadun journalisti-aftereilla täysi tupa toimittajia kokoontui keskustelemaan AMOC-merivirran hidastumisesta ja median roolista sen viestinnässä. Tapahtuma oli HS-säätiön, Puistokatu 4:n ja Operaatio Arktiksen koollekutsuma. 

Uuden jutun päätoimittaja Olli Seuri ja Koneen hallituksen varapuheenjohtaja Jussi Herlin keskustelivat median ja yritysmaailman roolista: miten raportoida AMOCin kaltaisista järjestelmäriskeistä ja miten suomalaisen liike-elämän tulisi samalla varautua niihin? 

Olli Seuri pohti, onko median lyhyiden huomiopiikkien luominen ilmastoriskeistä ollut strateginen virhe luottamuksen rakentamisessa. Seuri avasi OA:n Liina Huttusen moderoimassa keskustelussa kriisiretoriikan kulumista: jatkuva hälytystila johtaa toimijuuden häviämiseen. Suomalainen media on yhä maailman luotetuinta, ja pitkäkestoiset, hiipivät riskit ja kriisit vaativat medialta laadukasta riskianalyysia ja maratonlähestymistavan yhteiskunnan toimijuuden lisäämisessä. 

Liike-elämässä keskitytään nyt siihen, mikä on hallittavissa. Jussi Herlin pohti itsekritiittisesti “sustispuhetta:” Liike-elämän on siirryttävä 2010-luvun kestävyyden premium-mielikuvista konkreettiseen ja operationaaliseen - miten käytämme vähemmän terästä, vähemmän energiaa ja vähemmän raaka-aineita, ja miten systeemiriskit vaikuttavat yritysten toimialoihin.

UPI:n tutkijatohtori Helmi Räisänen painotti AMOC:n sortumisen käsinkosketeltavia seurauksia Pohjois-Euroopalle. Erityisesti ruokaturva olisi koetuksella: Meriekosysteemit romahtaisivat, mikä vaikuttaisi Pohjoismaissa tärkeään elinkeinoon eli kalastukseen. Maatalous vaikeutuisi, kun kasvukausi lyhenisi huomattavasti ja kesistä tulisi kuivempia. Monsuunisateiden muutoksen aiheuttama kuivuus ja ruoantuotannon heikentyminen vaarantaisi maailmanlaajuista ruokaturvaa. Myös lämmityksen tarve voisi Suomessa lisääntyä huomattavasti ja merijään lisääntyminen tekisi merenkulusta ja logistiikasta alueellamme huomattavasti haasteellisempaa.

Operaatio Arktiksen strategiajohtaja Anton Keskinen sukelsi alustuksessaan Pohjois-Atlantin subpolaaripyörteeseen (SPG), jonka keikahduspiste voi ylittyä jo aivan lähivuosina - noin 1,8 asteen lämpenemisessä. Keskiajan jälkeinen nk. pieni jääkausi oli uuden tutkimustiedon mukaan osaseurausta SPG:n romahduksesta. Sen yhteiskunnalliset ketjureaktiot, kuten nälänhätä, Islannin väestökato, ja 1700-luvun poliittiset levottomuudet osoittavat, miten radikaalisti ilmaston muuttuminen voi horjuttaa ihmisyhteisöjä. 

Yleisökeskustelussa nousi huomio siitä, että alustuksissa mainittu 15-300 vuoden aikaskaala AMOC:n pysähtymiselle kääntyi puheissa useammin 300 kun 15 vuoteen. Toisaalta journalisteille on ominaista tarttua lyhyempiin aikaskaaloihin. Ilmastonmuutoksessa on aiheena erityispiirre, jossa hiipiviä yhteiskunnallisia vaikutuksia ei käsitellä kiirellisinä. Olli Seuri tiivisti osuvasti: media kirjoittaa mielellään tulevaisuusskenaarioista, mutta niiden spekuloimiseen tarvitaan faktoja, systeemistä ymmärrystä ja kykyä rakentaa konkreettisista esimerkeistä lukijaa koskettavaa tarinankerrontaa. 

Katso Olli Seurin ja Jussi Herlinin fireside chatin tallenne!

Kuvat: Puistokatu 4

Climate Change TownHall Session

Anár, Sápmi

12.3.2026

Kuvat: Ainu Kyrönseppä

Teknologioita tarvitaan, mutta millaista ekosysteemien tukemista tai interventioita maapallon järjestelmään voi pitää hyvinä tai luonnollisina? Missä määrin interventiot voisivat vähentää haitallisia ilmastovaikutuksia Saamenmaalla? Tulisiko interventioista jatkumoa vihreälle kolonialismille?

Nämä kysymykset nousivat viime viikolla Lapin yliopiston Arktisen keskuksen, Saamelaisneuvoston ja Operaatio Arktiksen järjestämässä ilmastonmuutosta käsittelevässä kansalaiskeskustelutilaisuudessa Inarissa. Jatkuvan keskustelun tukemiseksi julkaisimme raporttimme Atlantin keikahduspisteistä nyt myös pohjoissaameksi:

Atlánttalas jorggáldatčuoggáid lahkoneapmi.

Suomen Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Pirita Näkkäläjärvi korosti osallistumisen merkitystä sekä tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen (FPIC) toteuttamista. Hän painotti, kuinka tärkeää on tuoda keskustelut keikahduspisteistä ja ilmastointerventioista Saamenmaalle sekä ottaa saamelaiset mukaan vuoropuheluun.

Saamelaisen ilmastoneuvoston puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi avasi, miten sekä ilmastovaikutukset että vihreän siirtymän hankkeet Saamenmaalla lisäävät paineita elinkeinoille, kuten poronhoidolle ja saamelaiselle käsityölle. Vaikka saamelaiset ovat sopeutumisen mestareita, hälyttävä kysymys kuuluu, lähestymmekö saamelaisen kulttuurin keikahduspistettä, mikäli sen kohtaamiin paineisiin ei puututa.

Saamelaisneuvoston Julius Mihkkal Lindi esitteli käynnissä olevaa hanketta osana ”UArctic Climate Interventions” -ohjelmaa, jossa ilmastointerventioita arvioidaan arktisten alkuperäiskansojen näkökulmasta. Yhteistyöhankkeeseen sisältyy myös muiden arktisten alkuperäiskansojen järjestöjen näkemyksiä ja panosta, jotta arviointi kattaa koko arktisen alueen. Julius piti esityksensä pohjoissaameksi, sillä tapahtuman järjestäminen pääasiassa saamen kielellä tekee näistä teknisistä aiheista helpommin ymmärrettäviä ja herättää sellaista rehellistä ja perusteltua palautetta, jota arvioinnin onnistuminen edellyttää.

Arktisen keskuksen tutkija Ilona Mettiäinen kertoi Co-CREATE-hankkeen tutkimuksesta, jossa kehitetään suosituksia vastuulliselle auringon säteilyn heijastamisen (SRM) tutkimukselle Euroopan tutkimusalueella mm. osallistavan asiantuntijoiden, sidosryhmien ja oikeudenomistajien välisen vuoropuheluprosessin kautta. 

Cody Skahan jakoi kokemuksia projektista ”How to Speak About Climate Cooling?”, joka toimii University College of Londonissa iso-britannialaisen ARIAn ”Exploring Climate Cooling” -ohjelman rahoittamana. Projekti tutkii, miten ihmiset haluavat puhua ilmaston viilentämisestä ja miten he muodostavat näkemyksiään ajan myötä yhteistyössä suunniteltujen osallistamisohjelmien kautta paikallisyhteisöjen ja oikeudenomistajien kanssa ympäri arktista. 

Suuri kiitos kaikille järjestäjille, puhujille ja osallistujille! On tärkeää edistää tätä keskustelua myös haastavampien aikojen läpi.