Ilmaston-korjaus
MitA on teknologinen ilmastonkorjaus?
Ilmastonkorjaus tarkoittaa päästövähennysten lisäksi ja tueksi tehtäviä toimia, joilla pyritään ehkäisemään ja torjumaan sellaisia ilmaston kuumentamisen vaikutuksia, joita pelkillä päästövähennyksillä ei voi enää estää. Ilmastonkorjaus on päästöjen vähentämisen ja muutoksiin sopeutumisen rinnalla keskeinen osa kokonaisvaltaista vastaamista ilmastonmuutoksen uhkiin.
Ilmastonkorjaustekniikat voidaan jakaa kolmeen pääkategoriaan:
1) Auringon säteilyn hillintä
2) paikallinen ilmastonkorjaus
3) hiilensidonta
Erilaisia ilmastonkorjaustekniikoita on otettava käyttöön jo seuraavien vuosien aikana, mikäli haluamme peruuttaa joidenkin katastrofaalisten muutosten käynnistymisen.
Viimeaikaisen maapallojärjestelmän keikahduspisteitä koskevan meta-analyysin mukaan 1,5 asteen keskilämpötilan nousu merkitsee todennäköisesti useiden maapallon elementtien, kuten Grönlannin ja Länsi-Antarktiksen mannerjäätiköiden, ajautumista peruuttamattoman hajoamisen tilaan. Sen varmistaminen, että maapallon keskilämpötilan nousu pysähtyisi alle 1,5 asteeseen, on puolestaan jo mahdotonta ilman ilmastonkorjausta.
Kysymys on nyt siitä, aiommeko hyväksyä jo muuten peruuttamattomat katastrofaaliset muutokset, vai yritämmekö tutkia ja kehittää keinoja, joilla näiden muutosten etenemiseen voitaisiin vielä puuttua.
Auringon säteilyn hillinnässä (usein Solar Radiation Management eli SRM) tavoitteena on heijastaa osa auringon näkyvästä valosta takaisin avaruuteen. Tätä tehdään parantamalla maapallon heijastavuutta. Näin on mahdollista laskea maapallon keskilämpötilaa, tai hidastaa maapallon kuumenemista, kun aiempaa pienempi osa auringon säteilystä pääsee muuttumaan maapallolla lämpöenergiaksi.
Auringon säteilyn hillintää kritisoidaan usein siitä, ettei se suoraan vähennä päästöjä, eikä toisaalta myöskään suoraan poista kasvihuonekaasuja ilmakehästä. Auringon säteilyn hillintä voi kuitenkin olla välttämätöntä napa-alueiden lumi- ja jääpeitteiden suojelun kannalta.
Päästöjen vähentäminen ja hiilensidonta ovat suhteellisen hidasvaikutteisia toimenpiteitä maapallon lämpötilojen nousun pysäyttämisessä. Auringon säteilyn hillintä voisi tarjota keinon pysäyttää vaarallinen kuumeneminen siksi aikaa, kun päästöt saadaan alas ja ylimääräisiä kasvihuonekaasuja saadaan poistettua ilmakehästä.
Paikallinen ilmastonkorjaus tarkoittaa yksittäisten mutta kuitenkin koko maapallojärestelmään vaikuttavien elementtien suojaamista ja korjaamista. Paikallista ilmastonkorjausta tutkitaan esimerkiksi jääpeitteiden jäätiköiden vakauttamiseksi. Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa kehitetään tällä hetkellä tekniikkaa, jolla voitaisiin estää lämpimien merivesien tunkeutuminen jäätiköiden pohjautumisvyöhykkeille, vakauttaen näin jäätiköitä.
Hiilensidonnassa ilmakehän hiilidoksidipitoisuutta alennetaan joko täysin koneellisesti tai voimistamalla luonnollisia hiiltä sitovia prosesseja. Koneellista hiilensidontaa kutsutaan suoraksi hiilenkaappaukseksi. Esimerkkejä luonnon prosesseja voimistavista hiilensidontatekniikoista ovat jälleenmetsittäminen, rakkolevän viljely ja merien kokonaisbiomassan palauttaminen ruokkimalla kasviplanktonin kasvua.
Monia eri tekniikoita on tutkittava ja kehitettävä välittömästi. Vain lisäämällä tutkimusta on mahdollista tehdä paremmin informoitua analyysia eri tekniikoiden riskeistä, kustannustehokkuudesta ja soveltuvuudesta niiden käyttötarkoituksiinsa.
Ilmastonkorjaus ja arktinen alue
Arktinen alue, johon Suomikin osaltaan lukeutuu, on ilmastonmuutoksen keskiössä. Ilmastonkorjaus on välttämätöntä kriittisten ilmaston elementtien, kuten napa-alueiden jäämassojen, suojaamisen kannalta. Arktisen alueen voimakas lämpeneminen häiritsee maailmanlaajuisia ilmasto- ja sääkaavoja, mikä aiheuttaa muun muassa äärimmäisiä kuivuuskausia, tulvia ja helleaaltoja sekä muutoksia ilmastoa säätelevissä merivirroissa.
Arktisen alueen lämmetessä Grönlannin jääpeitteen sulaminen kiihtyy. Grönlannin mannerjäätikkö on saattanut jo ylittää keikahduspisteensä, mikä tarkoittaa sitä, että ehkä jo nykyisissä lämpötiloissa mannerjäätikkö sulaa lopulta kokonaan pois, nostaen merenpintaa ennen pitkää noin 7 metriä.
Grönlannin jääpeitteen keikahduspisteen ylittyminen arvioidaan todennäköiseksi 1,5 asteen lämpenemisen ylittyessä. Tämä tarkoittaa sitä, että Grönlannin mannerjäätikkö voi sulaa nykyisissä tai nykyistä hieman korkeammissa lämpötiloissa kokonaan, ellei väliintuloa tehdä.
Myös arktinen merijää on sulamassa pois. Jopa 75% merijään loppukesällä mitattavasta tilavuudesta on hävinnyt viimeisen 40 vuoden aikana. Ennusteiden mukaan kesämerijää voi hävitä ensimmäisen kerran kokonaan jo seuraavan vuosikymmenen sisällä. Kesämerijään katoaminen ylipäätään on jo väistämätöntä, huolimatta päästökehityksestä.
Merijään katoamisen seuraukset ovat mittavat. Keskeisin asia on valkoisen heijastavan jääpeitteen katoaminen, mikä entisestään kiihdyttää maapallon ja arktisen alueen lämpenemistä. Jo tällä hetkellä arktinen alue lämpenee nelinkertaisella vauhdilla muuhun maapalloon verrattuna.
Arktinen lämpeneminen voi laukaista keikahduspisteiden dominoketjuja muidenkin maapallon elementtien välillä häiriten esimerkiksi Atlantin merivirtoja ja kiihdyttäen näin esimerkiksi Amazonin sademetsän hajoamista. Ikiroudan sulaessa ilmakehään vapautuu lisää hiilidioksidia ja metaania. Pohjoisen pallonpuoliskon säävaihteluja säätelevä ilmakehän suihkuvirtaus heikkenee napa-alueen ja päiväntasaajan lämpötilaerojen kaventuessa. Tämä aiheuttaa äärisäitä, vaikeuttaa ruoantuotantoa ja hajottaa infrastruktuureja.
Arktisen alueen kuumentamisella on myös muita seurauksia. Se on esimerkiksi muodostanut huomattavan uhan arktisen alueen alkuperäiskansojen elämäntavoille, kun perinteisten elinkeinojen harjoittaminen vaikeutuu ja jään poistumisesta seuraava rannikkoeroosio tekee asuinseuduista elinkelvottomia. Monivuotisen merijääpeitteen alta Jäämerellä avautuu myös uusia laivareittejä, mikä saa yhä useammat tahot kiinnostumaan hyödyntämään aluetta sotilaallisesti. Merijään väheneminen avaa myös enemmän Jäämerta öljynporaamiselle, mikä lopulta lisää ilmaston lämpenemistä.